---

Joulutervehdys Siposten sukuseuran
jäsenille ja ystäville

Kun Kyösti pyysi minua kirjoittamaan jouluaiheisesti
Siposen sukuseuran nettisivuille, aloin sukuseuran joulutervehdyksenä muistella mm. lapsuuden jouluja. Kun olen jutellut joidenkin sukuseuramme jäsenten kanssa, samantyyppisiin muistoihin voi ehkä moni samaistua. Meistä useimpien sukujuurethan ovat maaseudulla, omat juureni ovat Lieksan Pielisjärvellä.

Sukuseura perustettiin Lieksassa 5.8.1995. Tulevan vuoden 30-vuotisjuhlatkin pidettäneen Lieksassa, mihin voimme itse kukin jo alkaa mielessämme valmistautua. Toivottavasti tapaamme silloin suurella joukolla!

Seuraavaksi hieman muistoja. Syrjäisen pielisjärveläiskylän
lapsena muistan kaivanneeni joulukirkkoa. Joulukirkkoon pääsy oli hankalaa tai ainakin vaikeasti järjestettävissä siitä ymmärrettävästä syystä, että lähimpään kirkkoon oli matkaa useita kymmeniä kilometrejä. Kirkonmenoja kuunneltiin tuvan putkiradiosta ja sähköjen tultua tuolle kylälle 70-luvun alussa oli kammarin nurkassa jo pieni televisiokin.

Mieleen jäivät tunnelmallisina ne neljän kilometrin matkat
reellä koulun kuusijuhlaan ja juhla koululla ohjelmineen. Koulun joulujuhlaan sai ehkä uuden mekonkin, mikä lisäsi juhlan tuntua. Lähimetsästä haetun tuoksuvan
kuusen sulattelu, koristelu ja punaisten steariinikynttilöiden asettelu kuuseen oli mieluisa tehtävä lapsille. Tontulle laitettiin ulkorakennusten seinähirsien rakoon kirjelappusia lahjatoiveista, mitkä joko tuuli vei tai tonttu haki ne?

Ruoka on mielestäni aina kiinnostava aihepiiri, siitä nytkin hieman. Jouluna laitettiin tuolloinkin parasta pöytään. Uskon, että sellaisinakin aikoina, kun on ollut esim. sodan vuoksi raskaat ajat, jouluna on yritetty ylittää arki. “Yölläkin saa syödä” on tuttu sanonta, ja aikoinaan jouluruokia pidettiin usein esillä niin kauan kuin jotain oli jäljellä. Riisi oli kallisarvoista ja ohra tavallista, joten joulupuuro tehtiin riisistä, jos sitä saatiin. Kuulin, että Anna-mummoni (os. Siponen) keitti -30-luvulla ja kai vielä myöhemminkin joulupuuron ohrasta. Riisiä ei välttämättä ollut saatavana.

Tässä yhteydessä voisin mainita, että Annan suuresta
lapsikatraasta on nyt viimeisimpänä elossa äitini, joka täytti tämän vuoden joulukuussa Lucian päivänä 90 vuotta. Pyhää Luciaa (k. 13.12.304) pidetään sokeiden ja
silmäsairauksista kärsivien suojeluspyhimyksenä. Äitini on sokea, ja myös osa hänen lähisukulaisistaan kärsi silmäsairauksista.

Äitini leipoi aina jouluksi jotain erityistä, ja mm.
karjalanpiirakoita oli aina. Tuvan pöydän kansi käännettiin toisin päin, ja siinä kaulittiin kuoret, ja piirakat paistettiin tuvan leivinuunissa. Rapeiksi paistuneet piirakat voideltiin voilla, ja laitettiin voipaperiin ja pyyhkeiden alle pehmenemään. Makeina kahvileipinä oli tuolloinkin joulutorttuja, jotka tehtiin kotitekoisesta taikinasta, pipareita, rusinapullaa ja useimmiten oli jokin maustekakukin.
Nykyisin oma suosikkini on tähtipulla (kuva), missä voi
yhdistää kaksi joululeivonnaista.

Muistelen, että myös eläimiä muistettiin jouluna.
Koirille ja kissoillekin oli pienet lahjat, ja hevoselle ja lehmille annettiin jotain herkkua, ehkä kauroja, ja taisipa navetalla olla joskus pieni joulukuusikin. Myöhäisemmissä muistoissani ovat autoajelut joulun viettoon Joensuusta kotikylälle lumisen metsäseudun läpi Kuoran ja Jaakonvaaran kylien kautta.
Noille tienoille on kuulemani mukaan monella seuramme jäsenellä sukujuuria.

Joululaulut olivat jo silloin lapsuudessa tärkeä jouluperinne. Joululaulut olivat erityisen tärkeitä silloin, kun niitä pääsi
laulamaan "kuusella" (eli kuusijuhlassa) kyläkoululla. Kuusella
oppilaat jakoivat toisilleen joulukortteja ja sieltä sai mukaansa myös tuoksuvan paperipussin, jossa oli omena, tuore pulla, piparkakku ja ehkä jokin karkki. Useimmille joululaulut tuovat mieleen juuri lapsuuden kuusijuhlat ja joulun odotuksen.
Myös osallistuminen kirkoissa laulettuihin Kauneimpiin joululauluihin on monelle nykyään jokavuotinen perinne. Etenkin vanhat ja perinteikkäät joululaulut tuntuvat virittävän siihen aitoon joulutunnelmaan. Lisäksi moneen vanhaan ja perinteiseen joululauluun sisältynyt rauhan ajatus on nykyäänkin ajankohtainen, erityisesti tämänhetkisen maailmantilanteen ahdistavuudessa.

Lopuksi haluan oheistaa lainausta Lieksan Lehdestä 28.11.24. Tasavallan presidentti A. Stubb on myöntänyt sukulaisellemme kirjailija Heikki Turuselle professorin arvonimen. Heikki Turunen on tehnyt mittavan elämäntyön suomen kielen ja kirjallisuuden parissa. Ensi vuonna 80 täyttävän lieksalaislähtöisen Turusen luomisvoima on säilynyt. Uusi romaani Kuikan vuosi ilmestyy ensi keväänä. Turusen arvonimen hakuprosessissa aloitteellinen oli Juuan kunta. Yhteisessä hankkeessa ovat olleet mukana myös Lieksan, Nurmeksen ja Joensuun kaupungit sekä WSOY.

Lämpimät onnittelut Heikille!

”- - Oi, käykää, ystävät laulamaan

Kun joulu, joulu on meillä

Se tuttu ystävä vanhastaan

On tänne poikennut matkoillaan

Ja viipyy hetkisen meillä - -”

(Ote laulusta ”On hanget korkeat nietokset”.
Säv. Jean Sibelius. San. Wilkku Joukahainen).

Tunnelmallista joulun ja vuodenvaihteen
aikaa sekä hyvää tulevaa Siposten sukuseuran 30-vuotisjuhlavuotta!

Sukuseuran
hallituksen puolesta Tuija Kuusisto (varajäsen)

---

Ps.
Sukuseuran ystävä, jos et kuulu sukuseuraan, mutta haluaisit sukuseuran Sukuviesti -lehden niin otapa yhteys
Anne Murtoseen.
gmail: murtonenanne@gmail.com.

Lähetät osoitetietosi hänelle niin saat sukuseuran
Sukuviesti -lehden postitse.

---