JUUKA 8.7.2017

Siposten sukuseuran sääntömääräinen sukukokous ja - tapaaminen pidettiin 12. kerran 8.7.-17 Juuan Nunnanlahdessa
Tulikivi-ravintolassa. Paikalle saapui 54 aikuista ja 3 pirtsakkaa lasta. Mukana oli sekä uskollisia kävijöitä että ensikertalaisia viettämässä kesäpäivää kokousasioiden ja hyvän ohjelman parissa. Tällä kertaa meitä oli aikaisempia kertoja vähemmän. Sääntöjen mukaan kokous pidetään joka toinen vuosi, edellinen
kokous oli Vuonislahdessa 2015. Sukutapaaminen oli yksipäiväinen.

Päivän ohjelma oli perinteinen sisältäen hengen ravintoa ja asiaa. Puheenjohtaja ja sihteeri kätteli ja toivotti tervetulleeksi kaikki osallistujat. Anne kirjasi muistiin tulijat ja antoi samalla välivuoden tapahtuman mielipidekyselylomakkeen. Lomakkeita palautettiin päivän aikana 39 kappaletta.

Ohjelma alkoi Suomen lipun ja sukuviirin nostolla Viljon ja Sakarin hoidellessa naruja ja nipsuja. Pyysimme Juuan
seurakunnalta pienen hartaushetken, mutta saimmekin oikein saarnan, jonka piti Juuan seurakunnan kappalainen Tarja Isokorpi. Virsikin veisattiin. Siinähän meni sitten jo heti alkuun aikataulutus uusiksi. Saarnan jälkeen vietettiin viime tapaamisen jälkeen poisnukkuneiden muistolle hiljainen hetki. Juuan
kunnanjohtaja Markus Hirvonen esitteli vauhdikkaasti kunnan hyvät ja huonot kuulumiset. Nytpä sitten maistuikin jo tervetuliaiskahvi ja karjalanpiirakka munavoin kera. Salin täytti iloinen puheen sorina, olihan mukava tavata sukulaisia ja vaihtaa kuulumisia. Anne S ja Kari myivät arpoja. Sukuseuran
tuotteita oli esillä ja Arja teki kauppaa ihan mukavasti. Pirjo Immonen esitteli halukkaille, missä vaiheessa Savon Siposten sukututkimus on.

Kokousta varten siirryttiin auditorioon. Sukukokouksen aluksi puheenjohtaja Viljo Soikkeli piti tervetuliaispuheen toivottaen
sukuseuran jäsenet sydämellisesti tervetulleeksi hiema erilaiseen ympäristöön vuolukiveä jalostavan laitoksen tiloihin. Saappaat, joihin hän astui olivat isot, mutta ajan myötä paljastuivat kuitenkin omiksi.

Yhteislauluna kajautettiin 2 säkeistöä laulusta ”Kotimaani ompi Suomi”.

Varsinaisen sukukokouksen avasi puheenjohtaja Viljo Soikkeli. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Reima Siponen, sihteeriksi Seija Turunen ja pöytäkirjan tarkastajiksi sekä ääntenlaskijoiksi
Anne Murtonen ja Sakari Siponen. Käsiteltiin sääntömääräiset kokousasiat vuosilta 2015-2016 sekä talous- ja toimintasuun-nitelma vuosille 2017-2018.
Jäsenmaksuksi päätettiin vuoden 2018 alusta 20 €/jäsen ja ainaisjäsenmaksuksi 200 €. Puheenjohtajana jatkaa Viljo Soikkeli. Varsinaisiksi jäseniksi valittiin Kari Miromäki, Martti Siponen, Oiva H. Siponen (uusi), Reijo Siponen ja Seija Turunen. Varajäseniksi valittiin Pirjo Immonen (uusi), Maarit Leino (uusi),
Erkki Sipola, Anne Siponen ja Jukka Siponen. Toiminnantarkastajaksi valittiin Liisa Kiiskinen ja varatoiminnantarkastajaksi Sami Pakarinen (Kolinportin
yrittäjä).
Keskusteltiin välivuoden tapaamisesta.

Esitettiin vaihtoehtoina:
- pidettäisiin aidosti välivuosi,
- tavataan omin kustannuksin,
- Karelia-soutu ensi vuonna vieraiden avustamana ja välivuoden tapaaminen omaehtoisesti.
Hallitus miettii välivuoden tapaamista kyselyvastausten pohjalta.

Seuraava sukukokous ja –tapaaminen päätettiin pitää kaksipäiväisenä 6.-7.7.-19 Pajarin Hovissa Kiteellä. Nuorempaa polvea kaivataan mukaan toimintaan. Keskusteltiin myös aviopuolison jäsenmaksuvelvollisuudesta. Sääntöjemme mukaan kaikilla jäsenillä on samansuuruinen jäsenmaksu.
Kyöstin ylläpitämille sukuseuran kotisivuille haetaan jatkajaa.
Kokouksen lopuksi lauloimme 2 säkeistöä Karjalaisten laulusta. Alku vähän takkuili, aloitettiin kahdella eri laululla.
Sukuseuran mitali n:o 3 ojennettiin Veikko Sipolalle ja n:o 4 Oiva H.Siposelle pitkästä ja ansiokkaasta työstä sukuseuran hyväksi.

Lounasmenu oli monipuolinen: mm. kasvissosekeittoa, salaatti-pöytä, monenkokoista talon lihapyörykkää, kermaperunoita, uunijuureksia, pippurikermakastiketta. Jälkiruokana marjoja
vaniljakastikkeen kera ja kahvia.

Lounaan jälkeen jatkettiin ohjelmaa auditoriossa. Vuorossa oli Tulikiven esittelyvideo, jossa kerrottiin vuolukiven syntyhistoria ja merkitys Juuan kunnalle.

Oiva H. Siponen ja Seija Turunen kertoivat juhlaesitelmässä Olof Siposen s. 10.9.1850 Hattusaaressa tarinan.
Seijalla on valokuva rautatieläisen asussa olevasta herras-miehestä. Kuva oli aikoinaan lähetetty Leena Saastamoiselle, taustalla terveiset Olavi-sedältä.
Sedältä, siis isän veljeltä. Sukukirjassa on vain tieto Olavin syntymästä.
Kirkonkirjoissa oli vainajien luettelossa merkintä: Olavi Matinpoika Siponen kuollut 3 kk ikäisenä kuumeeseen.
Heräsi kysymys: Kuka on tämä valokuvan Olavi-setä?
Siitäpä alkoi Oivan mittava tutkimus mm. yhden päivän aikana noin 9000 nimen läpikäyminen ja kaiken kaikkiaan huomattavasti enemmän. Selvisi myös, että Hattusaaressa oli
syntynyt samana vuonna toinen Olavi Siponen, joka eli vain 3 kk. Sirpa Lehikoinen työsti tiedot paperille, Seija hoiti joitain ”juoksevia” asioita ja oli kaikin puolin henkisenä tukena. Ruotsin- ja englanninkielen käännöksissä avusti Ritva Jeskanen.
Oiva sai ajatuksen selata kansalliskirjaston sanomalehtiä ja sieltäpä tärppäsi. Tampereen Sanomista 1.12.1880 löytyi
rautatientyöntekijän leskimies Olof Siposen ja tehtaantyön-tekijän Johanna Hellforsin kuulutusilmoitus. Sitten vaan tilaamaan Tampereen seurakunnalta virkatodistus sukututkimusta varten. Seija Kävi Tampereen kirkkoherran-virastossa ja sai puhuttua toimitusajan lyhyemmäksi kuin 8
kuukautta. Toisen kerran hän kävi selvittämässä hautapaikkoja, joita on 4 Kalevankankaan hautausmaalla.
Nyt alkoi varsinainen tutkimustyö. Olofin syntymä löytyi Pielisjärven lasten kirjasta.
Olof ja Påhl-veli sekä Walborg-sisko jäivät orvoiksi. Olof muutti
rengiksi Enoon ja asui pappilassa. Ensimmäisen avioliiton hän solmi 26.11.1871 piika Susanna Evantytär Heikuran kanssa. Heille syntyi 4 lasta, 2 tytärtä ja 2 poikaa. Yksi tytär ja 2 poikaa kuolivat nuorena. Avioliitto jäi lyhyeksi
Susanna vaimon kuollessa 24-vuotiaana. Vaimon ja yhden pojan hautajaiset oli samana päivänä.
Olof muutti Enosta Tampereelle tytär Eva-Lisa mukana. Hän työskenteli rautateillä mm. ratamestarina ja vaihdemiesten
esimiehenä.
Toisen avioliiton hän solmi vuonna 1881 Johanna Hellforsin kanssa.
Heille syntyi 8 lasta. Kaksi lapsista kuoli nuorena. Yksi pojista muutti sukunimekseen Rinne. Kaksi poikaa muutti Yhdysvaltoihin. Olofin perhe asui noin 3 vuotta Akaassa, mutta palasi takaisin Tampereelle. Olof kuoli v. 1926 75-vuotiaana ja Johanna v. 1928 74-vuotiaana Tampereella.
Edellä mainituista elementeistä rakentui esitelmä Olof Siposesta ja hänen 12-lapsisesta pesueestaan.

Iltapäivällä kahviteltiin mansikkapulla kyytipoikana ja seurusteltiin leppoisasti sekä tutustuttiin Tulikiven alueeseen.

Pienoisnäytelmänä oli Lempin (Anne) ja Toivon (Viljo) tanssireissu. He olivat karanneet hoitokodista ja osuivat
paikkaan, jossa oli porukkaa koolla ja kuului musiikkia. Ei haitannut sydänvaivat eikä lonkkakivut, kun alkoi tanssin hyörinä. Soittopeli vähän konstaili, eipä sekään haitannut. Mutta voi pahalainen, tiukkapipohoituri löysikin heidät ja pakotti lähtemään takaisin hoitokotiin iltapalalle ja lääkkeitä ottamaan. Siihen loppui vanhusten lysti.

Seuraavana oli vuorossa arvonta, joka suoritettiin salissa Viljon, Arjan ja Karin vetämänä.
Ensin arvottiin päävoitto, joksi oli valittu reikäinen matto. Voittajan lappu kätkettiin Karin taskuun varmaan talteen loppuhuipennusta varten. Päävoitto osui henkilölle, jonka sukunimen alkukirjain oli S, viimeinen A ja etunimi
alkoi E-kirjaimella.
Arpajaistavaroita oli runsaasti kuin myös myytyjä arpoja.

Uusi hallitus käväisi pitämässä järjestäytymiskokouksen.

Tällä kertaa ilmanhaltija ei oikein suosinut meitä, vaikka puheenjohtaja oli tilannut poutasään. Oli sen verran viileätä,
että illan päätteeksi söimme iltapalan jauhelihakeittoa, moni-viljasämpylöitä, juustoa, suolakurkkua ja kahvia sisätiloissa. Osa oli jo lähtenyt kotimatkalle.

Kyösti valokuvasi ja videoi päivän tapahtumia myöhemmin katseltaviksi ja muisteltaviksi.

Seija kiitteli lähteissään Johannaa. Hän kertoi sanoneensa työntekijöilleen, että nämähän on mukavaa porukkaa, aamulla
veisattiin virsiä ja nyt siellä tanssitaan. Niinhän me ollaan ja niinhän me tehtiin.
Mukava, kun olitte mukana. Tervetuloa seuraavaan tapaamiseen v. 2019!

Siposten sukuseura/Tiedotustoimikunta

Täällä kuvia juhlista - JUUKA - NUNNANLAHTI.