Kitee 6.-7. 7. 2019
Siposten sukuseuran 13. sääntömääräinen sukukokous ja -tapaaminen pidettiin kaksipäiväisenä Kiteellä PajarinHovissa 6.-7.7.2019
Ilmoittautuminen juhlaan sujui supsikkaasti Anne Murtosen hoitelemana monen vuoden kokemuksella. Viljo ja Seija kättelivät ja toivottivat osallistujat tervetulleiksi sukujuhlaan.
Meitä oli paikalla 48 aikuista ja 6 lasta. Moni vakikävijä oli jäänyt pois.
Mukava joukko aikaisemmin mukana olleita ja ensikertalaisiakin, nuorin alle vuoden ikäinen. Kaikki osallistujat olivat paikalla hyvissä ajoin.
Tasan kello 10 juhlaväkeä pyydettiin ulos katsomaan Suomen li-
pun ja Sukuviirin nostoa. Sakarin ja Viljon hoidellessa Suomen lippu nousi korkeuksiin mutkitta,mutta Viirin kanssa oli hieman ongelmia, kun salkoja oli 7, mutta naruja ei ollut kuin 3. Niinpä Viiri joutui muutaman salon päähän Suomen lipusta. Hyvin
rauhallisesti liehuivat siellä.
Kiteen kaupungin terveiset ja kuulumiset kertoi Esa Lahtela.
Sittenpä maistuikin jo tervetuliaiskahvit voileivän ja makean muffinsin kera.
Viljo Soikkeli avasi sukujuhlan ja toivotti vielä osallistujat tervetulleiksi sukujuhlaan. Yhteislauluna ”Kotimaani ompi Suomi” raikui salissa Jyry Viljolan säestäessä kitaralla.
Viljo avasi. Kokous jatkui Reima Siposen koputellessa nuijalla päätökset. Seija Turunen sihteerinä kirjaili päätökset muistiin. Käytiin läpi sääntömääräiset asiat, toimintakertomukset ja toimintasuunnitelma, hyväksyttiin tilit ja tulo- ja menoarviot, myönnettiin vastuuvapaus hallitukselle ja muille vastuu- velvollisille. Jäsenmaksu päätettiin pitää ennallaan eli 20 €. Valittiin uusi hallitus varajäsenineen seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi. Puheenjohtajana jatkaa Viljo Soikkeli. Varsinaisiksi jäseniksi valittiin Kari Miromäki, Kyösti Siponen, Reijo Siponen, Maarit Leino ja Seija Turunen.
Varajäseniksi valittiin Anne Siponen, Jukka Siponen, Satu Tamminen, Leena Miettinen ja Mauri Siponen.
Välivuoden tapaaminen päätettiin järjestää vuoden 2020 heinäkuun loppupuolella.
Siposten sukuseura ry perustettiin 1995 Lieksassa. 2020
järjestettävä tapaaminen on siis sukuseuran 25 –vuotisjuhla ilman ”virallista”kokousta. Kokouspaikka vahvistetaan vuoden alkupuolella pidettävän hallituksen kokouksen jälkeen.
Ohjelma jatkui musiikin merkeissä. ”Karjalaisten laulu” kajautettiin yhteislauluna oikein seisaaltaan säestyksen kanssa. Solehmaisen lapset, Heta ja Enni ja juontajana toimi Vilho nasevine juontoineen ja vitseineen. Hetan soitin oli oboe ja Ennin vetopasuuna. Enni lauloi vielä meille Sibeliuksen Finlandian Jyryn säestämänä.
Maittavan ja monipuolisen lounaan jälkeen oli vuorossa Seijan ja Oiva H:n esitelmä ”Paavo Siponen 1851 ja kolme hänen poikaansa”. Isä-Paavo toimi räätälinä sekä Venäjällä että Suomessa. Räätälin työ ei aina tuonut tarvittavaa toimeentuloa, konkurssi oli väistämätön. Yksi pojista Aaro Siivo sirkustaiteilijana Sivo, oli maailman kuulu notkeusvoimistelija ja klovni. Yli kolmekymmentä vuotta hän vietti sirkuselämää sekä ulkomaisissa että kotimaisissa sirkuksissa. Albert Hjalmar ja
Armas Yrjö olivat kansallisen tason painijoita. He joutuivat kokemaan myös sisällissodan kauhut vankileirillä.
Seuraavaan ohjelmanumeroon tulikin katto vastaan. Jouduttiin siirtymään korkeamman katon alle tanssisalin puolelle Miika Nuutisen sirkustemppuja ihastelemaan ja ihmettelemään. Ohjelma käsitti monenmoista keila- ja pallotaiturontia, mm.
suorilla tikkailla ilman tukea heitteli kolmea keilaa ja pysyi pystyssä. Heta ja Enni toimivat tarvittaessa avustajina. Yleisö sai myös kokeilla pallojen heittelyä kädestä toiseen kahdella pallolla.
Iltapäivä kahvien jälkeen oli arvontojen vuoro. Arvontatavaroita oli runsaasti 2 pöydällistä. Päävoitoksi oli valittu paljon elämää nähnyt matka-aski täynnä syötävää, juotavaa ja taidokkaasti kivestä tehty ajannäyttäjä.
Jyry Viljola lauloi ja laulatti kesäisiä lauluja. Uusi hallitus poistui takavasemmalle järjestäytymiskokoukseen. Iltapalan jälkeen oli karaokelaulantaa ja tanssailua.
Sunnuntaina kokoonnuttiin Pajarin-Hoviin aamupalalle ja samalla keskusteltiin, mihin mennään. Vaihtoehtoina oli mm. Eläinpuisto ja perinnepäivä Puhoksessa. Perinnepäivä oli enemmistön mieleen, siispä lähdimme sinne. Osa halusi ensin kylpylään. Perinnepihassa olikin katseltavaa menneiltä ajoilta - koneita ja
kaikenlaisia muita vempaimia. Tukkilaisten näytös oli mielenkiintoista ja jännittävää katseltavaa.
Koosteen kokosi
Soikkeli